Nobody said it was easy

Aika usein multa kysytään miten mul täällä menee ja kerron lähinnä positiivisia juttuja ja saan tän kaiken kuulostamaan ihan unelmalta. Ei tää oo kuitenkaan todellakaan ollut helppoa vaan nää reilu 4,5kk on ollut täynnä ihan uskomattoman vaikeita hetkiä, jolloin oon ollut aivan yksin. Mulla on täällä kavereita, mutta en tiedä voiko niitä kutsua vielä ystäviksi. Koulun käytävillä mua moikkaillaan ja mulle jutellaan, mutta ei mulle vaan soiteta, että voinko hengata. Kyllä musta välitetään, mutta ei kukaan täällä ole tullu läheskään yhtä läheiseksi kun mun ystävät Suomessa. Meidän koulussa on todella tiiviit kaveriporukat joihin on vaikea tunkea ja urheilujoukkueisiin pääseminen on mahdottomuus, koska kaikki ovat niin hyviä. Tilanne varmasti helpottuu keväällä, kun softball kausi alkaa, koska siihen  joukkueeseen oon päättänyt päästä! Ja tapaan joka päivä uusia ihmisiä, niin kyllä se kaveriporukka sieltä löytyy varmasti, asenne ratkaisee! :)

Mulla on ollut tän perheen kanssa vähän kärhämää vähän väliä, muutaman kerran vähän pahempiakin, jolloin oon vaan halunnut kotiin tai pois tästä perheestä, mutta ne on saatu ratkaistua. Host-veljen ja -isän kanssa tuun tosi hyvin juttuun, mutta -äidin kanssa kemiat ei ain ihan kohtaa. Mun host-vanhemmat on molemmat yli 65-vuotiaita ja välillä tuntuu että ollaan vähän liian eri vuosikymmeneltä. Mulle on sanottu että olen liian ujo vaikka mut tuntevat tietävät että ujo en ole :D Ehkä se om vaan tätä suomalaisen hiljaisuutta?  Täällä perheessä aion kuitenkin pysyä loppuun asti, ei asiat niin huonosti ole :) Uuden vuoden jälkeen asiat on musta lähtenyt paljon parempaan suuntaan ja joka päivä jutellaan ja nauretaan yhdessä ja oon tällä hetkellä onnellinen just tässä perheessä :)

Kyllä oon täällä ollu onnellinen, mutta kyllä se koti-ikävä ja yksinäisyys välillä iskee. Se kuuluu kuitenkin asiaan ja kyllä mä täällä haluan olla! :) Tää on opettanut mulle ihan hirveen paljon kaikkea ja varsinkin oon oppinut arvostamaan kaikkea mitä mua siellä Suomessa odottaa; julkinen liikenne, perhe, kaverit, vapaa-aika, ruoka, koulu.... Lista voisi jatkua ikuisuuksiin ja kyllä mä täältä muuttuneena varmasti tuun hyvällä tavalla!:) On tää kuitenkin ollut 10000 kertaa vaikeempaa kun mitä mä odotin ja kyllä se Suomi on hyvä paikka olla, piti tulla näin kauas tajutaakseen se...

Emmä tätä kokemusta vaihtaisi mihinkään ja oon todella kiitollinen että oon tänne päässyt, mutta ei tämä vuosi ole ollut ihan niin hohdokasta kun ehkä odotin. Odotuksiin tätä ei saakkaan perustaa, ja kaikilla kokemus on erilainen, mutta on tämä palkitsevaa! Olen lukenut paljon muita vaihtariblogeja ja tunteet kaikilla näyttävät vaihtelevan laidasta laitaan. Jotkut elävät amerikkalaista unelmaansa ja muutamat ovat luovuttaneet ja läheneet kotiin. Tämä on ihan ainutlaatuinen vuosi jossa on ollut paljon enemmän hyviä kuin pahoja päiviä, joten ei täällä mitään hätää ole :) Paljon olen kokenut ja nähnyt ja paljon vielä edessä!

Uusi vuosi kuitenkin alkanut ja koulussa viikko jäljellä ennen kun uusi semester ja uudet aineet kehiin. Aika on mennyt ihan hullua vauhtia ja melkeen puolet ajasta oon täällä ollut ja tän toisen puoliskon pitäisi hurahtaa vielä nopeammin. Saa nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan! :)

-Katri